Juhannus tuli ja meni. Ei juuri mitään raportoitavaa. Viisi päivää työntekoa, vähäinen vapaa-aika meni lähinnä nukkuessa. Ehdin aattona sentään juoda itseni tolkuttomaan humalaan ja horjahdella tanssilattialla Prodigyn tahdissa, vaikken edes tanssi. Huomasin myös, että englannintaitoni ovat päässeet pahasti ruostumaan. Yritin selittää ranskalaiselle tytölle aikaisemmista opiskeluistani, ja hädin tuskin muistin mitä on ”opiskella” englanniksi.
Eilen oli vihdoinkin kauan odotetun lomani ensimmäinen päivä. Heräsin aamulla helvetinmoiseen hammassärkyyn. Jokin ruoanpalanen oli ilmeisesti sujahtanut mätänemään viisaudenhampaan ja ikenen väliin ja tulehduttanut koko hoidon. Minun piti jo alkuvuodesta revityttää kyseinen hammas irti, mutta – myönnetään – jänistin. Hammaslääkärini sanoi, ettei hampaan repiminen ole täysin välttämätöntä, eikä minulla ollut mitään palavaa hinkua kokea suunnatonta kipua ja ahdistusta, joten päätin säilyttää hampaani.
Menin hammaslääkärille heti aamusta. Hän olisi halunnut repiä hampaani irti saman tien, mutta jänistin taas. No, varasin sentään kidutusajan elokuulle.
Päivällä hammaskipu sen kuin yltyi, ja kaiken lisäksi minulle nousi kuume. Mahtavasta lomapäivästä riemuiten taapersin apteekkiin hakemaan antibioottejani. Kassalla kysyin apteekkarilta, voiko näitä ottaa särkylääkkeiden ja alkoholin kanssa. Kysymys oli ehkä hieman huonosti muotoiltu.
Paluumatkalla satoi kaatamalla ja kastuin läpimäräksi. Vetäydyin hytisten peiton alle katsomaan yhden paskan ja yhden hyvän leffan. Olin vahingossa jättänyt jääkaapin oven auki toisen leffan ajaksi, joten keittiön lattia lainehti kun se päättyi. Mieleni teki riistää itseltäni henki jollain mielikuvituksellisella tavalla, mutta koska en keksinyt mitään tarpeeksi runollista, tyydyin siivoamaan sotkut ja käymään nukkumaan.
Tänään olen lähinnä katsellut näitä kuvia, ja toivonut pääseväni New Yorkiin. Mieluiten 1920-luvun New Yorkiin. Nykyinenkin käy.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Summertime Blues
Pitäkää ruuhkanne, sateenne, telttanne, kokkonne, lemmentaikanne, hyttysenpuremanne, tanssilavanne, hilpeä nousuhumalanne ja kitkerä krapulanne. Nauttikaa sateen ropinasta telttakangasta vasten, souturetkistä usvaisilla järvillä, polttavan viinan maustamista kylmähuulisista suudelmista, kaipaavista katseista vastarannalle tai meren yli, palavan puun paukkeesta ja ritinästä, kuulaan kesäillan viileästä kosketuksesta löylynpolttamalla iholla.
Minä vietän tämän juhannuksen rattoisasti töissä. Kun katson nyt ulos ikkunasta, se ei tunnu läheskään yhtä huonolta asialta kuin esimerkiksi eilen, kun aurinko vielä suvaitsi näyttäytyä.
Tällaiselle hiipivälle humalikolle, piilotetulle pulsulle taitaa olla muutenkin vain hyväksi viettää edes yksi juhlapyhä vuodessa edes suhteellisen selvin päin. Sitä paitsi juhannuksen tuskaisen työputken jälkeen alkaa kauan odotettu loma.
Juhannustunnelmaa voi toki yrittää virittää myös töissä. Sovimme jo Anan kanssa, että voimme soitella toisillemme teeskenneltyjä kännipuheluita, joissa vakuutamme kuinka hauskaa meillä on ja kuinka humalassa olemmekaan.
Ajattelin myös rakentaa saunan työpaikan tupakkahuoneeseen ja rentoutua tervanhuuruisissa löylyissä Ukon malja kädessäni. Kasaan vanhoista lehdistä ja puisista huonekaluista kokon toimituksen lattialle ja tanssin liekkien ympärillä villiä juhannustanssia, kalvotusseilla piirretyt taikakuviot alastonta kehoani koristaen.
Minä vietän tämän juhannuksen rattoisasti töissä. Kun katson nyt ulos ikkunasta, se ei tunnu läheskään yhtä huonolta asialta kuin esimerkiksi eilen, kun aurinko vielä suvaitsi näyttäytyä.
Tällaiselle hiipivälle humalikolle, piilotetulle pulsulle taitaa olla muutenkin vain hyväksi viettää edes yksi juhlapyhä vuodessa edes suhteellisen selvin päin. Sitä paitsi juhannuksen tuskaisen työputken jälkeen alkaa kauan odotettu loma.
Juhannustunnelmaa voi toki yrittää virittää myös töissä. Sovimme jo Anan kanssa, että voimme soitella toisillemme teeskenneltyjä kännipuheluita, joissa vakuutamme kuinka hauskaa meillä on ja kuinka humalassa olemmekaan.
Ajattelin myös rakentaa saunan työpaikan tupakkahuoneeseen ja rentoutua tervanhuuruisissa löylyissä Ukon malja kädessäni. Kasaan vanhoista lehdistä ja puisista huonekaluista kokon toimituksen lattialle ja tanssin liekkien ympärillä villiä juhannustanssia, kalvotusseilla piirretyt taikakuviot alastonta kehoani koristaen.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Musiikkilakko
Olen ryhtynyt musiikkilakkoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, etten aio hankkia uutta musiikkia vähään aikaan.
En enää halua ladata musiikkia netistä, sillä olen tehnyt sitä kevään mittaan niin paljon, että tekijänoikeuspoliisin iskujoukot potkivat oveni sisään minä hetkenä hyvänsä ja kiikuttavat minut kitumaan siperialaiselle vankileirille.
Musiikin lataaminen netistä ei muutenkaan tyydytä musiikinjanoani, johon liittyy vahvasti myös materialistinen puoli. Ilmainen ja moraaliton musiikin lataaminen on kelpo tapa tutustua uusiin artisteihin, mutta loppujen lopuksi haluan kaikki hyvät levyt koristamaan omaa levyhyllyäni. Tietokoneen kovalevylle sähköisesti tallennettu musiikki ei minua lämmitä, sillä haluan päästä fyysiseen kontaktiin musiikkini kanssa, niin perverssiltä kuin se saattaakin kuulostaa.
Levyhylly on myös oleellinen sisustuselementti, minulle huomattavasti tärkeämpi kuin verhot tai keräilyastiat. Aina kun menen vierailemaan jonkun luo, tarkastan ensimmäisenä hänen kirja- ja levyvalikoimansa. Ne kertovat paljon kyseisen ihmisen persoonallisuudesta ja siitä, kannattaako vierailua lainkaan jatkaa.
Nyt en kuitenkaan vähään aikaan voi ostaa levyjä. Kävin eilen ja toissapäivänä kiertelemässä musiikkikauppoja ja ostin toistakymmentä levyä. Pian minulla ei ole enää varaa ruokaan. Ainakin voin kuolla nälkään hyvän musiikin tahtiin.
Alkukesästä ajattelin kuunnella sekä uusia löytöjä että vanhoja tuttavuuksia:
En enää halua ladata musiikkia netistä, sillä olen tehnyt sitä kevään mittaan niin paljon, että tekijänoikeuspoliisin iskujoukot potkivat oveni sisään minä hetkenä hyvänsä ja kiikuttavat minut kitumaan siperialaiselle vankileirille.
Musiikin lataaminen netistä ei muutenkaan tyydytä musiikinjanoani, johon liittyy vahvasti myös materialistinen puoli. Ilmainen ja moraaliton musiikin lataaminen on kelpo tapa tutustua uusiin artisteihin, mutta loppujen lopuksi haluan kaikki hyvät levyt koristamaan omaa levyhyllyäni. Tietokoneen kovalevylle sähköisesti tallennettu musiikki ei minua lämmitä, sillä haluan päästä fyysiseen kontaktiin musiikkini kanssa, niin perverssiltä kuin se saattaakin kuulostaa.
Levyhylly on myös oleellinen sisustuselementti, minulle huomattavasti tärkeämpi kuin verhot tai keräilyastiat. Aina kun menen vierailemaan jonkun luo, tarkastan ensimmäisenä hänen kirja- ja levyvalikoimansa. Ne kertovat paljon kyseisen ihmisen persoonallisuudesta ja siitä, kannattaako vierailua lainkaan jatkaa.
Nyt en kuitenkaan vähään aikaan voi ostaa levyjä. Kävin eilen ja toissapäivänä kiertelemässä musiikkikauppoja ja ostin toistakymmentä levyä. Pian minulla ei ole enää varaa ruokaan. Ainakin voin kuolla nälkään hyvän musiikin tahtiin.
Alkukesästä ajattelin kuunnella sekä uusia löytöjä että vanhoja tuttavuuksia:
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Tämän takia ei kannata lukea uusisuomi.fi:tä.
Maanantai-illan kunniaksi alkoi hieman vituttaa. Tässä pari syytä.
1. Tästä aiheesta Harmaa hattukin kirjoitti
Netin uutissivustojen kamppailu lukijoista on edennyt jo siihen pisteeseen, ettei likaisia keinojakaan kaihdeta. Uusin villitys on tehdä otsikoista niin ”houkuttelevia”, että satunnaisen surffaajan on suorastaan pakko klikata juttu auki. Syynä on tietenkin se, että klikkaukset ovat verkkolehdille tärkein lukijamäärien mittari. Näitä lukuja myös esitellään mainostajille, joilta verkkolehdet saavat tulonsa. Yksinkertaista, rakas Watson.
Varsin yleinen tapa kalastella lukijoita on lisätä varsinaisen otsikon perään Katso kuvat! tai Katso video! Ainakin kuvien pitäisi käsittääkseni olla aika lailla itsestäänselvyys useimmissa uutisjutuissa. Toinen, huomattavasti ärsyttävämpi tapa on tehdä otsikosta niin hämärä, ettei siitä voi mitenkään päätellä, mistä jutussa on kyse. Useimmiten tällaisen hämäysotsikon takaa paljastuu tylsä ja mitäänsanomaton juttu. Mutta hei! Sillä ei ole mitään väliä, lukeeko kukaan juttuja. Tärkeintä on, että mahdollisimman moni klik-klik-klikkaa!
Erityisesti epämääräisessä otsikoinnissa näyttää kunnostautuneen uusisuomi.fi, mutta eivätköhän muutkin verkkolehdet seuraa pian perässä. Tulevaisuudessa lehdet jättävät jutut kirjoittamatta, sillä säästyyhän siinä paljon rahaa ja vaivaa, jos pelkillä otsikoilla voi kerätä valtavat lukijamäärät! Klik!
Tässä pari uusisuomi.fi:n otsikkoa viime ajoilta:
Huh, mikä säätyttö – katso kuva!
Tämä varusmies teki historiaa
Täältä puuttuu Tarja Halonen (mitä vittua?)
Tänään kannattaa katsoa televisiota
Tämä maali pisti EM-kisat sekaisin – katso video (pitäisi olla ”pani EM-kisat sekaisin”, vitun urpot, enää ei olla ala-asteella)
Tässäkö elämän eliksiiri?
Tämä pusuhuuli on tyylikkäin nainen
Tämän takia vaimolle tai tyttöystävälle pitää hankkia Wii Fit
2. Keskustapuolue
Peräkylien mafiapuolue järjesti viime viikonloppuna puoluekokouksen Joensuussa, mutta lanta haisi Helsinkiin saakka. Kokouksessa vaalirahoituskohulle jo naureskeltiin kepeään sävyyn. Etelän suurten kaupunkien lehdistön salaliittohan koko kohun takana on, ei tässä sen kummempaa, vai mitä poijjaat, eiköhän mennä ottamaan pienet napanderit tuonne tanssilavan taakse, ja kattellaan samalla vähän niitä taulukauppoja, eikös juu.
Haluaisin kovasti tietää, miten mediasta on yhtäkkiä tullut syypää kaikkiin (keskustalais)poliitikkojen kömmähdyksiin? Saanko minäkin syyttää mediaa siitä, että ollessani viimeksi humalassa hukkasin vaatteeni ja oksensin kengilleni?
Helluntailaisjunttien kansoittama kokous myös päätti hartaushetkiensä välillä tyrmätä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden. Sinänsä ei ole yllättävää, että peräkammarin poikia ärsyttää homojen oikeuksien lisääminen. Olisin minäkin katkera, jos saisin seksiseuraa vain omasta navetastani.
3. Pullonpalautusautomaatit
Miksi pullonpalautusautomaattien täytyy pitää niin helvetinmoista ulinaa? Siinä on kuolema lähellä, kun krapulan luhistama ihmisraunio viimeisillä voimillaan raahautuu täyden pullokassin kanssa kauppaan ja yrittää vapisevin käsin tunkea satoja pulloja ja tölkkejä laitteeseen, joka parin sekunnin välein alkaa huutaa kuin palosireeni.
4. Hintatarrat
Onko liikaa vaadittu, että musiikkikaupat eivät lätkäisisi levynkansiin hintatarroja, joita on fyysisesti mahdotonta irrottaa ilman rumaa liimajälkeä – tai pahimmassa tapauksessa koko kannen tuhoutumista? Onko? Onko tosiaan? Perkele.
Esimerkki epäonnisen hintatarran asettelun
turmelemasta levynkannesta.
5. Limp Bizkit ja Behind Blue Eyes
Ei ole helppoa olla keski-ikää lähestyvä angstiteini. Herran vuonna 2003 maailman vanhin murrosikäinen Fred Durst päätti raiskata The Whon klassikon edestä ja takaa, ja vielä tänäkin päivänä tämän hirvittävän rikoksen jälkiin törmää ajoittain esimerkiksi NRJ:n kaltaisilla paskakanavilla. Keskinkertaisella pomppuhevillä maailmaa jo vuosia piinannut yhtye saattaisi käydä harmittomasta taustamöykästä, mikäli Durst ei olisi naurettava pelle, joka ei osaa laulaa.
Ylivoimaisesti hirveintä, mitä Durst on tehnyt, on tämä kuvottava cover-biisi, joka saa toivomaan, että covereiden tekeminen olisi lailla kielletty. Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen pitäisi tuomita mies vuosiksi vankeuteen tästä rikoksesta ihmisyyttä ja hyvää musiikkia kohtaan.
1. Tästä aiheesta Harmaa hattukin kirjoitti
Netin uutissivustojen kamppailu lukijoista on edennyt jo siihen pisteeseen, ettei likaisia keinojakaan kaihdeta. Uusin villitys on tehdä otsikoista niin ”houkuttelevia”, että satunnaisen surffaajan on suorastaan pakko klikata juttu auki. Syynä on tietenkin se, että klikkaukset ovat verkkolehdille tärkein lukijamäärien mittari. Näitä lukuja myös esitellään mainostajille, joilta verkkolehdet saavat tulonsa. Yksinkertaista, rakas Watson.
Varsin yleinen tapa kalastella lukijoita on lisätä varsinaisen otsikon perään Katso kuvat! tai Katso video! Ainakin kuvien pitäisi käsittääkseni olla aika lailla itsestäänselvyys useimmissa uutisjutuissa. Toinen, huomattavasti ärsyttävämpi tapa on tehdä otsikosta niin hämärä, ettei siitä voi mitenkään päätellä, mistä jutussa on kyse. Useimmiten tällaisen hämäysotsikon takaa paljastuu tylsä ja mitäänsanomaton juttu. Mutta hei! Sillä ei ole mitään väliä, lukeeko kukaan juttuja. Tärkeintä on, että mahdollisimman moni klik-klik-klikkaa!
Erityisesti epämääräisessä otsikoinnissa näyttää kunnostautuneen uusisuomi.fi, mutta eivätköhän muutkin verkkolehdet seuraa pian perässä. Tulevaisuudessa lehdet jättävät jutut kirjoittamatta, sillä säästyyhän siinä paljon rahaa ja vaivaa, jos pelkillä otsikoilla voi kerätä valtavat lukijamäärät! Klik!
Tässä pari uusisuomi.fi:n otsikkoa viime ajoilta:
Huh, mikä säätyttö – katso kuva!
Tämä varusmies teki historiaa
Täältä puuttuu Tarja Halonen (mitä vittua?)
Tänään kannattaa katsoa televisiota
Tämä maali pisti EM-kisat sekaisin – katso video (pitäisi olla ”pani EM-kisat sekaisin”, vitun urpot, enää ei olla ala-asteella)
Tässäkö elämän eliksiiri?
Tämä pusuhuuli on tyylikkäin nainen
Tämän takia vaimolle tai tyttöystävälle pitää hankkia Wii Fit
2. Keskustapuolue
Peräkylien mafiapuolue järjesti viime viikonloppuna puoluekokouksen Joensuussa, mutta lanta haisi Helsinkiin saakka. Kokouksessa vaalirahoituskohulle jo naureskeltiin kepeään sävyyn. Etelän suurten kaupunkien lehdistön salaliittohan koko kohun takana on, ei tässä sen kummempaa, vai mitä poijjaat, eiköhän mennä ottamaan pienet napanderit tuonne tanssilavan taakse, ja kattellaan samalla vähän niitä taulukauppoja, eikös juu.
Haluaisin kovasti tietää, miten mediasta on yhtäkkiä tullut syypää kaikkiin (keskustalais)poliitikkojen kömmähdyksiin? Saanko minäkin syyttää mediaa siitä, että ollessani viimeksi humalassa hukkasin vaatteeni ja oksensin kengilleni?
Helluntailaisjunttien kansoittama kokous myös päätti hartaushetkiensä välillä tyrmätä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuden. Sinänsä ei ole yllättävää, että peräkammarin poikia ärsyttää homojen oikeuksien lisääminen. Olisin minäkin katkera, jos saisin seksiseuraa vain omasta navetastani.
3. Pullonpalautusautomaatit
Miksi pullonpalautusautomaattien täytyy pitää niin helvetinmoista ulinaa? Siinä on kuolema lähellä, kun krapulan luhistama ihmisraunio viimeisillä voimillaan raahautuu täyden pullokassin kanssa kauppaan ja yrittää vapisevin käsin tunkea satoja pulloja ja tölkkejä laitteeseen, joka parin sekunnin välein alkaa huutaa kuin palosireeni.
4. Hintatarrat
Onko liikaa vaadittu, että musiikkikaupat eivät lätkäisisi levynkansiin hintatarroja, joita on fyysisesti mahdotonta irrottaa ilman rumaa liimajälkeä – tai pahimmassa tapauksessa koko kannen tuhoutumista? Onko? Onko tosiaan? Perkele.
Esimerkki epäonnisen hintatarran asettelunturmelemasta levynkannesta.
5. Limp Bizkit ja Behind Blue Eyes
Ei ole helppoa olla keski-ikää lähestyvä angstiteini. Herran vuonna 2003 maailman vanhin murrosikäinen Fred Durst päätti raiskata The Whon klassikon edestä ja takaa, ja vielä tänäkin päivänä tämän hirvittävän rikoksen jälkiin törmää ajoittain esimerkiksi NRJ:n kaltaisilla paskakanavilla. Keskinkertaisella pomppuhevillä maailmaa jo vuosia piinannut yhtye saattaisi käydä harmittomasta taustamöykästä, mikäli Durst ei olisi naurettava pelle, joka ei osaa laulaa.
Ylivoimaisesti hirveintä, mitä Durst on tehnyt, on tämä kuvottava cover-biisi, joka saa toivomaan, että covereiden tekeminen olisi lailla kielletty. Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen pitäisi tuomita mies vuosiksi vankeuteen tästä rikoksesta ihmisyyttä ja hyvää musiikkia kohtaan.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
torstai 12. kesäkuuta 2008
Asiallista palautetta
Luin tänään meille töihin saapunutta palautetta. On hienoa, että verkkojulkaisujen lukijat ovat valppaita ja ilmoittavat nopeasti havaitsemistaan virheistä tai puutteista. Rakentavaa kritiikkiä on aina mukava ottaa vastaan, sillä sen kautta voi oppia tekemään työnsä paremmin.
Tässä pari pientä maistiaista tämäniltaisesta palautteesta:
Palaute 1:
Palaute 2:
Tässä pari pientä maistiaista tämäniltaisesta palautteesta:
Palaute 1:
Ette sitten vittu yhtään vanhempia asioita voi jumalauta perkele kaivaa?
Voi vittu että te olette naurettavia paskoja, vitun kusipäät, mulkut, saatana.
Ja minkä takia Thorsin kuvan nimessä on "thosr"? Kannataisiko opetella kirjoittamaan?
Vitun naurettavat paskat, saatana.
Palaute 2:
Ihan vitun hienosti toimii teidän paska koodinnekin.
Vai käärme "piileskeli"? Haistakaa nyt vittu, saatanan kusipäät.
Ja laittakaa nyt jo jumalauta saatanan vittu perkele se netti-tv:n volume HILJEMPAA.
Saatanan kusipäät! Vittu kun se paska alkaa aina huutaa TÄYSILLÄ. Vitun aivottomat IDIOOTIT.
Leipää ja sirkushuveja
Demokratia ei ole paras hallitusmuoto, vaan vähiten huono. Eivätkä demokratian ongelmat johdu hallitusmuodosta, vaan ihmisistä, jotka hallitsevat. Yhden miehen diktatuuri on teoriassa toimiva järjestelmä, jos vallanpitäjä on viisas ja oikeudenmukainen, mutta sopivia ihanneyksilöitä löytyy lähinnä saduista.Suomessa diktatuuria ajavat vain harvat höyrypäät, mutta kansan vallan lisäämisestä käydään vähän väliä keskustelua. Kansa on kuitenkin kokonaisuutena niin tyhmä, että suora demokratia olisi katastrofi. Enemmistöllä on paha tapa ajatella vain enemmistön etua. Suurin osa ihmisistä päättää poliittisista linjauksistaan musta tuntuu -pohjalta.
Tämänkeväinen vaalirahoituskohu on saanut hallituksemme horjumaan. Lipevät halpahallipomot ovat syytäneet hämärien järjestökiemuroiden kautta rahaa poliitikoille, jotka eivät jälkeenpäin ole muistaneet, keneltä ovat rahaa saaneet, miksi ja kuka mitä hä.
Alkaa taas tuntua siltä, että hallitus kompastuu samaan banaaninkuoreen, joka luiskautti Ilkka Kanervan virastaan. Vaikkei varsinaista rikosta liittyne kumpaankaan tapaukseen, epämääräiset selittelyt, äkäilyt ja vaikenemiset ovat johtaneet kriisiin.
Sinänsä koko vaalirahoitusjupakassa ei pitäisi olla kenellekään mitään yllättävää. Valta on kauppatavara siinä missä taulut ja tontit. Harvassa taitavat olla valtiot, joissa yhteiskunnan varakkaimmat eivät vaikuta rahoillaan politiikkaan. Suomessakin on jo pitkään ja hartaasti nuoltu yritysjohtajien ja osinkomiljonäärien persettä vapaan markkinatalouden hengen mukaisesti samalla kun köyhemmälle kansanosalle on heitelty yhdentekeviä almuja.
On hyvä, että vaalirahoituksen kaltaisista laillisista mutta hieman hämäristä asioista sentään keskustellaan, vaikka pääministerimme onkin ehkä eri mieltä.
Suomen poliittisen järjestelmän ehdottomasti suurin ongelma onkin se, että ketään ei kiinnosta. Kansaa kiinnostaa enemmän Matti Vanhasen naisystävät kuin se, että mies on epäpätevä ja pikkumainen pääministeri. Kukaan ei usko poliittiseen vaikuttamiseen: puolueiden jäsenmäärät ovat syöksykierteessä, ja äänestysaktiivisuus laahaa pohjamudissa. Vaaleissa hyväosaiset äänestävät innokkaimmin, ja sen kyllä huomaa harjoitetusta politiikasta. Politiikasta vieraantunutta enemmistöä sen sijaan kiinnostaa vain leipä ja sirkushuvit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)