Leipää ja sirkushuveja

Demokratia ei ole paras hallitusmuoto, vaan vähiten huono. Eivätkä demokratian ongelmat johdu hallitusmuodosta, vaan ihmisistä, jotka hallitsevat. Yhden miehen diktatuuri on teoriassa toimiva järjestelmä, jos vallanpitäjä on viisas ja oikeudenmukainen, mutta sopivia ihanneyksilöitä löytyy lähinnä saduista.

Suomessa diktatuuria ajavat vain harvat höyrypäät, mutta kansan vallan lisäämisestä käydään vähän väliä keskustelua. Kansa on kuitenkin kokonaisuutena niin tyhmä, että suora demokratia olisi katastrofi. Enemmistöllä on paha tapa ajatella vain enemmistön etua. Suurin osa ihmisistä päättää poliittisista linjauksistaan musta tuntuu -pohjalta.

Tämänkeväinen vaalirahoituskohu on saanut hallituksemme horjumaan. Lipevät halpahallipomot ovat syytäneet hämärien järjestökiemuroiden kautta rahaa poliitikoille, jotka eivät jälkeenpäin ole muistaneet, keneltä ovat rahaa saaneet, miksi ja kuka mitä hä.

Alkaa taas tuntua siltä, että hallitus kompastuu samaan banaaninkuoreen, joka luiskautti Ilkka Kanervan virastaan. Vaikkei varsinaista rikosta liittyne kumpaankaan tapaukseen, epämääräiset selittelyt, äkäilyt ja vaikenemiset ovat johtaneet kriisiin.

Sinänsä koko vaalirahoitusjupakassa ei pitäisi olla kenellekään mitään yllättävää. Valta on kauppatavara siinä missä taulut ja tontit. Harvassa taitavat olla valtiot, joissa yhteiskunnan varakkaimmat eivät vaikuta rahoillaan politiikkaan. Suomessakin on jo pitkään ja hartaasti nuoltu yritysjohtajien ja osinkomiljonäärien persettä vapaan markkinatalouden hengen mukaisesti samalla kun köyhemmälle kansanosalle on heitelty yhdentekeviä almuja.

On hyvä, että vaalirahoituksen kaltaisista laillisista mutta hieman hämäristä asioista sentään keskustellaan, vaikka pääministerimme onkin ehkä eri mieltä.

Suomen poliittisen järjestelmän ehdottomasti suurin ongelma onkin se, että ketään ei kiinnosta. Kansaa kiinnostaa enemmän Matti Vanhasen naisystävät kuin se, että mies on epäpätevä ja pikkumainen pääministeri. Kukaan ei usko poliittiseen vaikuttamiseen: puolueiden jäsenmäärät ovat syöksykierteessä, ja äänestysaktiivisuus laahaa pohjamudissa. Vaaleissa hyväosaiset äänestävät innokkaimmin, ja sen kyllä huomaa harjoitetusta politiikasta. Politiikasta vieraantunutta enemmistöä sen sijaan kiinnostaa vain leipä ja sirkushuvit.