Juhannus tuli ja meni. Ei juuri mitään raportoitavaa. Viisi päivää työntekoa, vähäinen vapaa-aika meni lähinnä nukkuessa. Ehdin aattona sentään juoda itseni tolkuttomaan humalaan ja horjahdella tanssilattialla Prodigyn tahdissa, vaikken edes tanssi. Huomasin myös, että englannintaitoni ovat päässeet pahasti ruostumaan. Yritin selittää ranskalaiselle tytölle aikaisemmista opiskeluistani, ja hädin tuskin muistin mitä on ”opiskella” englanniksi.
Eilen oli vihdoinkin kauan odotetun lomani ensimmäinen päivä. Heräsin aamulla helvetinmoiseen hammassärkyyn. Jokin ruoanpalanen oli ilmeisesti sujahtanut mätänemään viisaudenhampaan ja ikenen väliin ja tulehduttanut koko hoidon. Minun piti jo alkuvuodesta revityttää kyseinen hammas irti, mutta – myönnetään – jänistin. Hammaslääkärini sanoi, ettei hampaan repiminen ole täysin välttämätöntä, eikä minulla ollut mitään palavaa hinkua kokea suunnatonta kipua ja ahdistusta, joten päätin säilyttää hampaani.
Menin hammaslääkärille heti aamusta. Hän olisi halunnut repiä hampaani irti saman tien, mutta jänistin taas. No, varasin sentään kidutusajan elokuulle.
Päivällä hammaskipu sen kuin yltyi, ja kaiken lisäksi minulle nousi kuume. Mahtavasta lomapäivästä riemuiten taapersin apteekkiin hakemaan antibioottejani. Kassalla kysyin apteekkarilta, voiko näitä ottaa särkylääkkeiden ja alkoholin kanssa. Kysymys oli ehkä hieman huonosti muotoiltu.
Paluumatkalla satoi kaatamalla ja kastuin läpimäräksi. Vetäydyin hytisten peiton alle katsomaan yhden paskan ja yhden hyvän leffan. Olin vahingossa jättänyt jääkaapin oven auki toisen leffan ajaksi, joten keittiön lattia lainehti kun se päättyi. Mieleni teki riistää itseltäni henki jollain mielikuvituksellisella tavalla, mutta koska en keksinyt mitään tarpeeksi runollista, tyydyin siivoamaan sotkut ja käymään nukkumaan.
Tänään olen lähinnä katsellut näitä kuvia, ja toivonut pääseväni New Yorkiin. Mieluiten 1920-luvun New Yorkiin. Nykyinenkin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti