Krapulahakuinen juominen

Tämä krapula ei näemmä suostu väistymään edes kolmantena päivänä. Ajassa, jossa Jeesus ehti nousta kuolleista, minä olen hädin tuskin noussut vuoteesta. Muutenkin oloni on kuin tuolla hihhulien suosikkizombiella – tuntuu kuin olisin roikkunut ristillä ruoskittavana, orjantappurakruunu päässäni ja maannut sen jälkeen päiväkausia jossain helvetin kryptassa mätänemässä.

Ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja alkoi syödä aivoja. - Bis 22:7

Minun on myönnettävä, että jollain hieman kieroutuneella tavalla nautin krapulapäivistä. Ne ovat tervetullut hengähdystauko keskellä raskasta arkea, joskin tuo hengähdys haisee todella pahalle.

Olen antaumuksellinen hedonisti, mutta velvollisuudentuntoinen sellainen. Usein kun minun pitäisi hoitaa jokin ikävä velvollisuus, teenkin jotain välitöntä mielihyvää tuottavaa mutta täysin hyödytöntä - ja poden tästä hyvästä valtavaa moraalista ahdistusta.

Krapulapäivinä olen yleensä ahdistunut jostain aivan muusta kuin hoitamattomista velvollisuuksista, joten voin huoletta maata sohvalla koko päivän, katsoa jotain törkyä televisiosta tai kirjoittaa jotain törkyä blogiini. Tietenkin arkinen ahdistus iskee viimeistään seuraavana päivänä, mutta silloinhan voi juoda lisää.

Tässä vielä aiheen kunniaksi krapulabiisi.